Sivut

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Keskeneräisiä ajatuksia Kalevalasta ja suomalaisuudesta

(keskeneräisestä blogitekstistä uupuu tietysti myös valokuva)

Kunnianhimoisena tavoitteenani oli kirjoittaa Suomi100-juhlan kunniaksi perusteellinen blogiteksti otsikolla "Sanojen voima Kalevalassa". Toisin kävi. Jouduin luopumaan tästä alkuperäisestä ideastani ja kirjoitan sen sijaan tämän onnettoman räpellyksen. Tähän tekstiini ei sisälly yhtä ainutta sitaattia Kalevalasta, toisin kuin olisin halunnut.

Kalevalaa tavatessani huomasin, kuinka moninaisilla tavoilla sanojen mahti ilmenee kansalliseepoksessamme. Kalevala-runomittaan kirjoitetussa kertovassa runoudessa sanoilla lumotaan, loitsitaan, manataan, lauletaan, parannetaan, tiedetään, hallitaan, muistetaan. Sanojen avulla ollaan yhteydessä toiseen ihmiseen: kehotetaan, varotetaan, houkutellaan, käsketään. Sanoilla kuvataan omia tunnetiloja: surua, pelkoa, ihastusta, mitä milloinkin. Sosiaalisissa tilanteissa sanoilla kierretään ja kaarretaan, toistetaan samaa, liioitellaan ja valehdellaan.

Ilman sanoja ihminen ei voisi Kalevalassa kuvailla kokemuksiaan luontoon uppoutumisesta. Kansalliseepoksessamme sanojen käyttö ei ole vain ihmisten oikeus. Kalevalassa myös eläimet puhuvat, samoin luonnonkappaleet . Ihminen on yhteydessä luontoon, keskustelee sen kanssa jatkuvasti.

Koska tämä teksti on pelkkä raakile, kirjoitankin nyt ranskalaisilla viivoilla, mitä tässä kohtaa olisi pitänyt sijaita eli sitaattipoimintoja seuraavista aiheista:
Sanojen voima Kalevalassa:
- liioittelu (esimerkiksi Pohjolan häiden härkä)
- valehtelu (esim. Lemminkäisen äiti kysyy Pohjan akalta, Louhelta, poikansa kohtalosta; Louhi valehtelee kerta toisensa jälkeen ennen totuuden kertomista)
- parantaminen (sanoilla parannetaan sairauksia)
- hallitseminen (kun asian synty tiedetään, sitä voidaan hallita, vrt. sairaudet)
- vaatiminen (esim. Ilmarista vaaditaan morsiamen voittamiseksi kyntämään kyinen pelto, kaatamaan Tuonen karhu)
- laulaminen (mitä kaikkea laulaminen tarkoittaa Kalevalassa? toivottamista? taikomista? vaikuttamista? vrt. Väinämöinen onnistuu laulamaan Joukahaisen suohon kilpalaulannassa! melkoinen  esimerkki sanojen voimasta)
- kertominen ja muistaminen (runomuotoisuus ja toistorakenteet helpottavat muistia)
- puhuvat eläimet ja taivaankappaleet

Jos tämä teksti olisi toteutunut alkuperäisessä muodossa, olisin tässä kohtaa ruvennut länkyttämään, onko nykyinen suomen kieli surkastunut vai rikastunut Kalevalan kielelliseen ilmaisuun verrattuna. Yleinen huolenaihehan on, kuinka suomen kieli köyhtyy köyhtymistään. Oma arvioni on, että suomi on kielenä sekä supistunut että rikastunut. Ainakin maataloussanastoa on kadonnut. Monille nykysuomalaisille ovat vieraita taina eli värttinä, lyly eli suksi, taari eli olut, korja eli reki, haahti eli laiva. Toisaalta eipä Kalevan mailla tiedetty seuraavista nykypäivän ilmiöistä hölkkäsen pölähtävää: downsiftaus, briiffaus, beatboksaus, hygge, biohakkerointi, tverkkaus, fuusio tai puhekielen darra, spedeily, läpändeerus tai uudet kuviot kuten ruokahifistely, raakaluksus tai maristelu.

Lopuksi tässä blogituherruksessa olisi ollut tarkoitus tasapainoilla asiallisen toteamisen ja moraalisaarnan välillä. Ideana oli harpata nykypäivän sanakäytön voimaan ja todeta, että sanojen voima ei ole kaikonnut mihinkään. Tässä sitten mainitsisin luettelonomaisesti, että aivan kuten Kalevalassa, sanoilla voi edelleen kertoa, kuvata, määritellä, luokitella. Sosiaalisissa yhteyksissä sanoilla voi lumota ja ilahduttaa, mutta myös nöyryyttää, alistaa, sulkea ulos ja mustamaalata. Eli olisin maininnut, että sanoja voi käyttää sekä hyvään että pahaan, kuten koulukiusaamiseen, vihapuheeseen, valemedioiden valeuutisiin ja #metoo-kampanjan kaltaisiin keinoihin. Tässä kohtaa täytyy ehdottomasti pyrkiä välttämään ylimielinen moralisointi tai jos syyllistyy moralisoinnin kuolemansyntiin, muistaisi edes katsoa peiliin ennen sitä.

Blogitekstini loppusuoralle oli ideana todeta päivänselvä tosiasia, että oma äidinkieli on tärkeä. Oma äidinkieli on ajattelun ja tunteen väline.Sitten olisin esittänyt suurenakin oivalluksena, että muistisairaus on yksi pelottavimmista taudeista, koska se kutistaa sanavarastoa ja samalla näivettää ajattelua ja persoonallisuutta. Ja ihan loppuun olisin sitten todennut toisen itsestään selvän asian eli että omaa äidinkieltään kannattaa vaalia ja olisin tarjonnut Kalevalan tankkaamista yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona.

Jos kuitenkin olisin innostunut vielä vaan jauhamaan suomalaisuudesta, olisin kertonut, että arvostan suomalaisuudessa puhdasta luontoa, terveellistä ruokaa, terveydenhoitopalveluja, koulutusmahdollisuuksia, turvallisuutta, pyrkimystä tasa-arvoon ja sitä, ettei Suomessa tarvitse kärsiä poliittista vainoa. Ihan loppuun olisin vielä maininnut, ettei Suomen talven pimeydessä ja kylmyydessä pärjää ilman huumoria ja paljastunut, että fanitan seuraavia suomalaisia viihdeohjelmia: Siskonpeti, Ketonen ja Myllyrinne, Pelimies, Hyvät ja huonot uutiset, Noin viikon uutiset, Putous ja kulttiklassikko Muodollisesti pätevä.

Onnea 100-vuotiaalle Suomelle, suomalaisille ja suomen kielelle! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti